Olen Touko Koskinen. Yhdistän sähkö- ja automaatioalan käytännön ymmärryksen, ohjelmistokehityksen, järjestelmällisen ongelmanratkaisun ja halun tehdä asiat kunnolla.
Usein kiinnostavimmat ongelmat eivät ole niitä helpoimpia.
Minua vetävät puoleensa juuri ne tilanteet, joissa joku muu on jo huomannut, että tämä ei ratkea ihan tavallisella tavalla.
Usein ongelma ei ole itse tekniikassa. Ongelma on siinä, miten tekniikka on ajateltu, rajattu tai sidottu osaksi muuta kokonaisuutta.
Jos sinulla on ongelma, joka ei ole ratkennut tavanomaisilla tavoilla — tarjoa se minulle.
En ole pelkkä kehittäjä enkä pelkkä asentaja. Vahvuuteni on siinä, että ymmärrän sekä oikeaa tekemistä että sitä, miten tekemistä voidaan parantaa automaatiolla, ohjelmistolla, mittaamisella ja järkevällä rakenteella.
Huomaan nopeasti, missä prosessi hukkaa aikaa, missä tieto katkeaa ja missä järjestelmä on rakennettu liian raskaaksi, liian monimutkaiseksi tai yksinkertaisesti väärin. En jää kiinni pintaan, vaan etsin kohdan, jonka korjaaminen helpottaa oikeasti arkea.
Pystyn suunnittelemaan, mallintamaan, testaamaan ja myös rakentamaan käytännön ratkaisun. Oli kyse automaatiosta, käyttöliittymästä, datasta, CAD-työkalusta tai työnkulun järkeistämisestä, vien asioita eteenpäin käsilläni.
Usein ongelma ei ole tekniikassa vaan siinä, miten tekniikka on ajateltu. Minua kiinnostaa selvittää, mikä oikeasti aiheuttaa kitkaa ja miten rakenne tehdään niin, että lopputulos kestää käyttöä myös myöhemmin.
Parhaat ongelmat ovat sellaisia, joista joku on jo sanonut: “Tämä on vähän hankala.”
Olen käytännönläheinen, analyyttinen ja sitkeä tekijä. Minua kiinnostavat järjestelmät, työkalut ja prosessit erityisesti silloin, kun ne eivät vielä toimi niin hyvin kuin voisivat. Silloin minulla alkaa yleensä nopeasti hahmottua, mitä pitäisi muuttaa ja mistä kannattaa aloittaa.
En ajattele asioita vain yhden työkalun, ohjelmiston tai teknologian kautta. Minua kiinnostaa, miten kokonaisuus oikeasti toimii: missä tieto liikkuu, missä se pysähtyy, missä vastuu hajoaa ja missä järjestelmä alkaa tuottaa enemmän kitkaa kuin hyötyä.
Olen tehnyt töitä maatalouden, tekniikan, ohjelmistojen ja automaation parissa. Näissä kaikissa törmää samoihin ongelmiin: järjestelmät kasvavat, vastuut hajautuvat ja kokonaisuus hämärtyy. Minua kiinnostavat juuri ne kohdat, joissa kokonaisuus alkaa mennä solmuun.
Vahvimmillani olen ympäristössä, jossa on oikeita ongelmia ratkaistavana, riittävästi vapautta tehdä fiksuja päätöksiä ja mahdollisuus yhdistää käytännön työ, tekninen ajattelu ja kehittäminen samaan kokonaisuuteen.
En väitä osaavani kaikkea. Mutta osaan usein nähdä, miten eri osat liittyvät toisiinsa ja missä kohtaa kokonaisuus kannattaa purkaa, rajata tai rakentaa uudelleen.
Käytän työssäni mielelläni myös tekoälyä, ohjelmallisia apuvälineitä ja yhteistyötä muiden kanssa. En pidä niitä erillisinä asioina, vaan normaalina osana nykyaikaista tekemistä silloin, kun niiden avulla päästään parempaan lopputulokseen.
Kirjoitan niistä kohdista, joissa ongelma ei yleensä ole vain tekniikassa, vaan siinä miten kokonaisuus on rakennettu, ajateltu tai jätetty ajattelematta.
Ihminen on yllättävän tehokas. Kun jokin asia pitää saada tehtyä, se tehdään. Istutaan iltaan asti. Käydään rivejä läpi. Lasketaan, tarkistetaan, yhdistellään. Taulukko valmistuu. Raportti saadaan ulos. Asia etenee. Ulos…
En tuo mukanani pelkkää yhtä osaamisaluetta, vaan tavan katsoa kokonaisuutta. Usein hyöty syntyy siitä, että pystyn liikkumaan käytännön työn, teknisen ymmärryksen ja kehittämisen välillä ilman, että ne jäävät irralleen toisistaan.
Keskustelen mielelläni tilanteista, joissa sähkö, automaatio, ohjelmistot, käytännön kehitys tai sisäisten työkalujen rakentaminen kohtaavat. Jos tarvitset tekijää, joka pystyy näkemään nopeasti missä arvo syntyy ja myös rakentamaan ratkaisua itse, viesti on hyvä tapa aloittaa.
Useimmat yhteistyöt alkavat keskustelulla. Jollakin on ongelma, joka on jäänyt roikkumaan, kasvanut vähitellen isommaksi tai tuntunut hankalalta siksi, että se osuu usean alueen väliin. Sellaisissa kohdissa viesti minulle on usein hyvä ensimmäinen askel.
En yritä mahduttaa itseäni väkisin valmiiseen lokeroon. Mutta kun ympäristö ja ongelma osuvat kohdalleen, minusta saa ratkaisijan, joka ottaa asian tosissaan ja vie sen loppuun asti.
Joskus ratkaisu löytyy nopeasti. Joskus taas tarvitaan yhteistä hahmottamista, kokeilua, eri vaihtoehtojen läpikäyntiä ja vähän tavallista enemmän ajattelua. Molemmat sopivat minulle.
.
